Nyt olen sen kokenut ... sisustusvimman. Koti muuttuu koko ajan ja sama ilmiö on toimistolla.

Kotona suurin muutos on olohuoneessa, mihin tulee olohuone ja ruokailutila. Huone on sen verran pitkä, että molemmat mahtuvat. Ja koska keittiöön ei mahdu suurta ruokapöytää niin laitetaan se olohuoneeseen. Keittiössä on kahden (tai oikeastaan kolmen) hengen pieni pöytä arkea varten ja kun ruokailijoita/kahvittelijoita on useampi, niin suuri pöytä on tarpeellinen, ja se on vielä jatkettavissa jos tulee oikein SUURI porukka yhtaikaa.

Kirjahyllyä meillä ei ole pieniin asuntoihin mahtunut ja olemmekin olleet ilman sitä muutaman vuoden. Kun mieheni äiti asui meillä vuoden verran, niin hänen hylly oli meillä, mutta sekään ei ole enää käytössämme. Joten ostimme lasiovellisen kaapin/vitriinin nyt. Tv-tasoa ei myöskään ole ollut oikein kunnollista, joten hankimme senkin. Sohva (vanha ja jo huono) jäi Tampereelle, kun sieltä muutimme pois. Nyt saimme sellaisenkin taas. Lisäksi tein löydön, kun keltaisesta pörssistä löysin seeprakuvioisen lepotuolin 50e:lla.

Nyt olis vielä saatava pari huonekalua kasattua ja sitten pääsemme meittimään taulut, matot, lamput ja verhot vielä paikoilleen. Siinä on siis vielä ostoksia tiedossa. Mutta hiljaa hyvä tulee.

Meinasimme, että tietokone saa olla arkena suurella pöydällä, mutta taidamme silti ostaa pienen atk-pöydän olohuoneen yhteen nurkkaan. Ei tarvitsisi aina siirrellä kaikkea atk-laitteistoa pois suurelta pöydältä, kun aloittaa kattamaan pöytään ruokaa.

Toimistolla on ollut tähän saakka vuokranantajan lainakalusteet, joiden tilalle olen ostanut vähän tähän vuosisataan sopivampia kalusteita. Lisäksi sain verhoillutettua saamani asiakastuolit aivan ihaniksi! Kohta työtä on todellakin ilo tehdä, kun puitteet ovat kunnossa. Uudet verhot piristävät jo siellä suuresti.