Nyt on saatu (melkein) kaikki tavarat vanhasta asunnosta uuteen. Tai uuteen meille ... tai oikeastaan uuteen miehelleni. Olenhan itse asunut tässä asunnossa reilun 10 vuotta lapsena.

Kissat tuotiin heti aamusta tänne lauantaina. Keittiö oli laitettu heille valmiiksi majapaikaksi koko päiväksi. Siten sai ovet olla auki pihalle saakka molemmissa paikoissa. Muuttomiehet kun eivät tykkää niitä koko ajan aukoa eivätkä muistaisi kuitenkaan laittaa perässään kiinni.

Itse olin sellanen päällysnainen ja siivoaja. Teimme etukäteissuunnitelman mieheni kanssa huonekalujen paikoista ja se auttoi paljon. Isot painavat huonekalut olivat melkein omilla paikoilla heti.

Parveke on onneksi lasitettu ja se saa toimia nyt muutaman päivän ajan välivarastona. Otan laatikon kerrallaan sieltä ja tyhjennän kaappeihin/laatikoihin sisällä. Tätä systeemiä ollaan ennenkin käytetty ja hyväksi havaittu. Kissat odottavat kyllä kovasti pääsevänsä parveketta tutkimaan, mutta täytyy se ensin tyhjentää.

Muuttopäivän illalla, kun päästimme kissat tutkimaan paikkoja, oli melkoinen kissavilinä paikasta toiseen. Kolme isoa kollia meni huoneesta toiseen ja kurisivat toisilleen. Juttelivat varmaan uuden kämpän hyvyydestä/toimivuudesta ja että kelpaako. Onneksi en osaa kissojen kieltä niin hyvin, että tietäisin mitä mieltä olivat. Yöllä tahtoi sama meno jatkua ja rauhoittelin kissoja olohuoneessa hetken keskellä yötä. Pidin vuorotellen sylissä ja rapsuttelin. Rauhoittuivat sitten kyllä aikanaan takaisin nukkumaan. Nyt ovat jo minusta ihan normaalisti. Remu säikkyy vielä joitain uusia ääniä.

Yksi mistä kissat ovat aivan innoissaan ovat ikkunalaudat, joita on joka huoneessa. Ja kun asutaan melko alhaalla (ja piha on täynnä puita), niin on paljon katseltavaa (lintuja, oravia ja ihmisiä).

Nyt aloitan päivän taas purkamalla pari laatikkoa ja sitten katson mitä teen seuraavaksi. Hyvää viikon alkua kaikille!